Tiia Könönen

Meillä on tammikuun loppuun asti ollut lapsilla pieni päiväkoti, kolmetoista lasta. Pieni lapsimäärä on taannu aika hyvin sen, että suuremmin ei taudit liiku päiväkodissa ja oltiinkin viime syksy tosi hyvin terveenä. Helmikuun alussa vaihdettiin päiväkotia tilanteen sanelemana, ja yllättäen heti alun jälkeen oli ensimmäinen tauti kerättynä. Tämähän tarkoitti sitä, että meillä oli viime viikolla hyvin perinteinen lapsiperheen viikonloppu. Kaikki menot peruuntuivat, kun todennäköisesti RS-virus koettelee pienintä Könöstä. Oli tietysti varattu junaliput kaikille ja lapset odottivat innolla matkaa, Kuopiossa olisi ollut läheisten lapsen ristiäiset. Ei muuta kuin vahinkoilmoitusta matkavakuutukseen, katsotaan saadaanko junalippujen hinnat takaisin.

Oli sitkeä tauti pienimmällä, kuume nousi viime viikon tiistaina ja vielä lauantainakin oli lämpöä. Koitettiin sunnuntaina jo vähän ulkoilla, mutta tästä tuli enimmäkseen treeni äidille kantaessa kaksivuotiasta, sillä lopulta ei vielä selvästi ollut vointi riittävän hyvä. Nyt sitten odotellaan, sairastutaanko muutkin. Alkuvuosi on muutenkin mennyt enemmän ja vähemmän sairastellessa, koko ajan on joku kipeä. Voisi sanoa, että melkoisen alavireinen vuoden aloitus.

Saatiin siis viime viikonloppu Kuopion reissun sijaan kattoa koko viikonloppu olympialaisia ja lastenohjelmia. Ruutuaikaa oli tarjolla kaikille liikaa ja järkevää tekemistä liian vähän. Ei ihme, että olo oli aika tahmea. Toki, oli se tahmea itsellä myös edellisen viikon työreissun ja liian vähien yöunien takia. Nyt kun elellään torstaita, seuraava potilas on kipeä. Meillä on siis tiedossa perinteinen lapsiperheen viikonloppu myös seuraavana viikonloppuna! Toivotaan, että tällä hellittää tauti nopeammin. Ja että oma orastava tukkoisuus ja nenän sekä kurkun kutittaminen on jotain muuta, kun merkki taas kipeäksi tulemisesta.