Tiia Könönen

Arki kahden pienen vanhempana on tunteiden koko kirjo. Päivittäin katson lapsiani ja mietin, miten ketään voi rakastaa niin paljoa.  Päivittäin mietin myös, miten kaksi pientä ihmistä voi ärsyttää minua niin paljon, että tunnen räjähtäväni. Se tunne, kun kaikki mitä sinä teet, keskeytetään, on raivostuttavaa. Se, kun joku sotkee sinun just siivoaman kodin. Se, että omille ajatuksille ei ole aikaa, kun joku kysyy koko ajan mitä, mikä tai jotain muuta. Joku vaatii koko ajan katsomaan. Se että joku vaatii jatkuvasti jotain, on raivostuttavaa. Se, että joku suuttuu mitättömästä asiasta sinulle, on raivostuttavaa, etenkin kun itse tiedät, ettet saa suuttua samalla tavalla takaisin vaan sinun pitää olla se fiksu aikuinen, joka auttaa lasta selvittämään tunteensa. Se on hetkittäin ihan mahdottoman vaikeaa ja välillä läikkyy yli reilusti. Onneksi aina riidan jälkeen sovitaan ja pyydetään anteeksi, itse kukanenkin.

Lapsien kanssa eläminen on jatkuvaa ristiriitaa ja omista tarpeista ja haluista luopumista. Ajettiin yksi päivä autolla ja lapset huutelivat takapenkiltä, että laittakaa joku meille tuttu biisi soimaan. Puoliso totesi, että en oikeastaan yhtään halua kuunnella lasten lempibiisejä. No, laitettiin niitä silti. Tähän ajatukseen kiteytyy melko moni asia meidän elämässämme. Tehdään aika monia asioita lasten vuoksi, vaikka ei edes itse haluttaisi. Ja näinhän sen kuuluu ollakin. Vanhemmuus on itsekkyydestä luopumista.

Siitä huolimatta, että hetkittäin tuntuu arjen ottavan enemmän kuin antavan, aina illalla katsoessa nukkuvia lapsia kiittää elämää siitä, että meillä on nuo pienet. Kuitenkin loppu viimein kaikki se ihana korvaa sen hankalan ja haastavan. Kaikki ne huonosti nukutut yöt, kun tuntuu että ei jaksa. Kaikki sotkut ja kaadetut maidot. Kaikki kiukkukohtaukset ja myöhästymiset koska sukka oli väärässä asennossa. Kaikki ne sekoilut, kun itse hiestä valuen koitat saada sen kiukuttelevan ja huutavan lapsen kunnialla pois kaupasta. Kaikki ne häviävät, kun katot sitä rauhallista, nukkuvaa lasta ja sydän täyttyy rakkaudella.